Nyt se on sitten ohi! Meidän ihka ensimmäiset näyttelyt. Huh, oli se niin hurja ja mahtava kokemus, että kiusallakin aion jatkaa tästä vielä eteenpäin Kurren kanssa! Reippaan kymmenen tunnin päivä meni yllättävän vauhdikkaasti, vaikka olin varautunut, että aikaa saadaan tappaa siellä oikein olan takaa. Suurimmaksi osin epäilin poikaystäväni viihtyvyyttä, mutta kyllä täytyy sanoa että ilman hänen apuaan en olisi selvinnyt. Tekemistä oli periaatteessa koko ajan ja poikaystävänikin näytti viihtyvän ja jännittävän myös Kuuran arviointeja. Hän sentään osaa pysytellä rauhallisen tyynenä, toisin kuin minä!
Lähdimme Tampereelle päin ajelemaan jo perjantai iltana. Poikaystäväni sai firman auton lainaan Tampereen reissua varten, niin meidän ei tarvinnut ottaa huutosakin evoluutiota matka-ajoneuvoksi. Onneksi näin, niin matka oli ainakin puolet hiljaisempi, kuin jos evolla oltaisi lähdetty. Olin jo noin kuukautta aikasemmin sopinut, että paras ystäväni ottaisi Ginin hoitohauvakseen reissun ajaksi. Ja se kyllä pelasti meidän nahkamme, sillä me todella pääsimme lähtemään reissun päälle. Kaunis kiitos siis hänelle ja hänen poikaystävälleen!
Minun onnekseni perjantai oli vapaapäivä, niin pystyin hyvin vielä tarkistamaan oliko mukana kaikki tarpeellinen ja tarpeeton. Enhän kyllä varsinaisesti edes tiennyt mitä mukaan piti ottaa, mutta ihana tuttuni, joka on käynyt näyttelyitä läpi kertoi mitä kannattaa ottaa mukaan näyttelyyn. Ilman hänen neuvoja ja apuja, tuskin olisin selvinnyt lauantaista koskaan. Sillä valitettavasti hän itse ei päässyt paikan päälle Pirokiin. Myös Kuuran kasvattaja joutui perumaan tulonsa. Hänelläkin olisi ollut siellä kaksi kissaa esiteltävänä, mukaan lukien kuuran sisar! Tämän tietoiskun jälkeen pieni paniikki valtasi mieleni, kun tajusin että ei hemmetti, nythän me joudutaan oikeasti selviämään tästä reissusta poikaystäväni kanssa kaksistaan!
 |
| "Lähtekää vaan, mä jään kotia!" |
Matkakassiin pakkailtiin siis häkkiin tarvittavat tavarat eli verhot, alusta, nukkumapesä, kattokappale, hiekkalaatikko (dyno) ja ruokakupit. Lisäksi otin mukaan tutun ja turvallisen hajuisen Kong -lelun ja huiskan. Lisäksi tietysti kissanhiekkaa ja ruokaa. Oman vesipullonkin varasin matkalle. Sitten Harjoja, silmähuuhteen, kynsisakset, vanuja ja kiiltosuihkeen, jonka olin aikaisemmin jo tilannut sieltä
Petenkoiratarvikkeelta. Tietysti vielä rekisteripaperit/rokotustodistus ja vahvistuskirje oli pakattava kassiin. Nyt kissan tavarat siis oli ok. Perjantaina ehdin käydä vielä ostamassa käsidesin, paperia ja desifiointiainetta häkin puhdistukseen sekä juomakuppeja ja lautasia, sillä evääksi tein meille peltipizzaa.
Tampereella yövyimme poikaystäväni isän luona. Sinne päästyämme tajusin, että jätin kameran kotiin. Kyllä harmitti. Menimme sitten suht aikaisin nukkumaan, sillä seuraavana päivänä meidän täytyi olla messukeskuksessa jo puoli kahdeksalta. Enhän minä saanut nukuttua juuri mitään koko yönä, sillä jännitin niin kamalasti. Olipa pitkä yö! No, sitten kun kello soi vihdoin viimein, hyppäsin reippaasti ylös touhottamaan jotain omiani. Eipä yllättänyt taaskaan, minä kun olen hyvä tässä panikoinnissa. Aamukahvi kuitenkin rauhoitti mieleni hetkeksi. Ennenkuin lähdimme autolle, tarkistin vielä kissan kynnet ja leikkelin niitä vähän lyhyemmiksi. Ja valmista tuli. Olisihan se pitänyt silti arvata, että jotain unohtuu taas. Ruokakupit jäi keittiöön.. Onneksi niitä sai kuitenkin ostettua messukeskuksesta.
Kun päästiin paikanpäälle meidän täytyi mennä eläinlääkärin tarkastuksen läpi. Siinä jonottelimme hetken aikaa kunnes tuli meidän vuoro. Kaikki oli ok, ja päästin jatkamaan eteenpäin. Onneksi tultiin ajoissa sillä tunti eteenpäin eläinlääkärin jono oli pitkä ja ihmiset joutuivat todella odottamaan vuoroaan! Arvostelut alkoivat kello 10.00 ja siihen asti meillä oli aikaa etsiä oma paikamme ja tarkistaa näyttelyluetellosta oliko siellä oman kissan tiedot oikein ja oliko se varmasti oikeassa kilpailuluokassa. Hmh, yllätys minun tuurilla Kuura oli väärässä luokassa! Siinä sitten sähellettiin jokin aika kun löydettiin oman häkin paikka ja sisustettiin se Kurrelle sopivaksi. Sen jälkeen säntäsin sihteeristöön korjaamaan luokkavirhettä. Kuura oli laitettu nuorten luokkaan, vaikka kuului pentuihin. No nyt oli kaikki kunnossa. Paitsi mihis se meidän tuomari majoittuu pöytänsä kanssa? Siinä sitten sitä selviteltiin ja meidän tuurilla tuomari oli täysin eripuolella hallia kuin me. Arvostelujen alettua poikaystäväni kävi tarkkailemassa milloin meidän vuoro tulisi. Meitä ennen oli kuitenkin monta kissaa (hyvä niin, sillä en olisi varmaan muuten osannut esitellä Kuuraa). Ensimmäisenä oli Exoticeja ja Persialaisia kissoja ja sitten vasta tuli Amerikan Curlit, joista me oltiin sitten Kuuran kanssa ensimmäiset. Kyseisellä tuomarilla ei ollut kuin kaksi curlia meidän lisäksi. Muutenkaan koko näyttelyssä ei hirveästi curleja ollut. Tästä kyllä huomaa, että rotu ei ole vielä hirveän tunnettu.
Kuura oli kovin pelokas, kun odotettiin omaa vuoroa. Se vaan maukui, yritti kiivetä karkuun mutta välillä kutenkin rauhoittui. En tiedä kyllä kumpi pelkäsi enemmän, minä vai kissa! Meidän vuoron tultua laskin kissan tuomarin pöydälle ja sanoin assistentille (tuomarin avustajalle,) että mulle saa sitten kertoa mitä tässä oikein tapahtuu, tuomari kun oli Itlialainen. Hyvin kyllä olisin ymmärtänyt ilman assarin tulkintaakin! Sen huomasin että tuomari oli kovin mielissään Kuurasta. Mitään moitteita ei tullut, päin vastoin kehuja sateli ja minä olin yhtä hymyä. "Erinomainen vartalo, uskomattomat korvat, kauniit silmät..jne.) Minä kun tavoittelin arvosanaa hyvä (H) tai oikein hyvä (OH.) Me saatiin kuitenkin erinomainen 1 (EX1) eli parhain arvosana, minkä pentu tai nuori voi saada! Lisäksi tuomari valitsi kuuran Tuomarin Paras -valintoihin! En edes tajunnut tilannetta. Huhhuh, kun sen sisäistin. Jos emme olisi päässeet tähän valintaan, kisapäivämme olisi ollut käytännössä ohi. Olisin kyllä ollut jo tuohonkin enemmän kuin tyytyväinen!
 |
| Tuomari Alessandro Ghibaudo |
Tuomarin Paras -valinnoissa kisaavat siis kaikki kissarodut jotka kuuluvat kategoriaan II. Kuuran lisäksi pentuihin oli valittu yksi Maine Coon ja yksi Norjalainen Metsäkissa. Tunnettiin kyllä olomme hieman erilaisiksi siinä kahden pitkäkarvaisen ja isokorvaisen kissan vieressä. Tuomari tutki kaikki kolme kissaa uudestaan ja sitten venytimme kissat näyttely asentoon (Kuura ei kyllä siinä kauaa suostunut olemaan.) Sitten tuomari kertoi perustelunsa valintaan kuka voittaisi TP:n. Minä en kyllä sitä kuunnellut yhtään, kun keskityin vaan kissan pitelemiseen. Sitten se valinta tuli ja herran jumala sehän osoitti meitä! Siinä sitten Maine Coonin omistaja onnitteli meitä ja minä en taaskaan ollut tajunnut että mehän voitettiin. Olin niin onnesta soikeana, että lähdin kävelemään väärään suuntaankin..Kysyin siinä sitten assarilta että "niin mitähän tässä nyt sitten tapahtuu," assari sitten kertoi että päästään loppufinaaliin (Paneeliin) kisaamaan päivän parhaasta pennusta, jonne tulee toistenkin tuomareiden TP kissat kisaamaan. Paneelissa oli kymmenen pentua. Oli Maine Coonia, Norjalaista Metsäkissaa, Siperian kissaa, jne. Ja siellä joukossa meidän pieni lyhytkarva kippurakorva <3 Paneelissa tuomarin avustajat eli ne assistentit esittelevät finaaliin päässeet kissat kaikille tuomareille (joita oli 17.) Seuraavaksi kaikki tuomarit kävivät läpi pennut ja antoivat äänensä suosikilleen. Äänten laskettua ääniä oli saanut viisi kissaa. Äänen saaneet vielä jäivät paneeliin, tippuneet vietiin omistajilleen. Kuura oli vielä siinä viiden parhaan joukossa! Siinä vaiheessa minua alkoi ihan itkettää, mutta sain pidäteltyä itseäni. Jännitys oli niin suuri. Kuura oli saanut kolmen muun kissan kanssa yhden äänen eli oltiin näiden kolmen pennun kanssa jaettu periaatteessa kolmas sija. Paneelin voitti todella upea Maine Coon! Mutta kyllä täytyy sanoa, että ei kyllä paremmin olisi voinut Kuuran ura alkaa. Palkinnoksi saatiin kaksi komeaa ruusuketta muistuttamaan meitä hienosta saavutuksesta. Ja koti matka oli kyllä yhtä hymyä. Matka meni nopeasti, kun siinä vain vielä kävi lävitse tapahtunutta ja sylissä nukkui todella väsynyt, mutta onnellinen pikkukissa <3
 |
| Kuurankukka pesässään |
 |
Väsynyt pienokainen
|
 |
| Ruusukkeita! |
 |
| Matkamuistoksi lähti mukaan rekisterikirjan kannet |
 |
| Jee! |
 |
| Kotona on hyvä köllötellä Vernan vieressä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti