Alkukesän hulinoita

Pieni tovi taas vierähtänyt, kun en ole saanut aikaiseksi kirjoiteltua yhtikäs mitään! Mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan! Mistäs sitä sitten aloittaisikaan....??

Lomalle jäädessäni on ollut kaikenlaista pientä hommaa kotosalla ja menoa johonkin päin suomea (ainakin tähän päivään asti.) Mutta parempihan se niin on, sillä eikös sen niin juuri pidäkkin lomaillessa olla? Virallisesti lomani alkoi 9.6 mutta jäin jo edellisellä viikolla sairaslomalle, kun joku inhottavan sitkeä flunssapöpö pääsi minuun käsiksi.

Kesälomani aloitin kuitenkin mukavasti Popedan keikalla Saarijärvellä kyseisenä viikonloppuna ja menohan oli yhdellä sanalla kuvattuna loistava Kukonhiekassa. Lukuunottamatta illan mittaan sairaan kipeiksi tulleita jalkoja, kun piti sitten 'pakosti' laittaa korkokengät jalkaan ja vaihtokengätkin jätin tyhmänä autoon, eikä autolle enää päässyt takaisin, kun oli lipun ostanut keikalle. Liput olivat 18e, mielestäni ihan hyvä keikkahinta. Mutta harmittelin kyllä sitä, kun alueelta ei saanut tosiaan poistua syystä tai toisesta. Yöksi menin sitten serkulleni Uuraisille ja kotia Jyväskylään palauduin seuraavana päivänä. Onnistunut reissu takana, mitä nyt jalkoja hieman pakotti seuraavankin päivän!

Serkun kanssa Popedaan!

Viimeviikonloppu menikin sitten kissanäyttelyissä (15.6) kun oltiin Kuuran kanssa osallistuttu Jämsän (Kes-Kis) näyttelyihin. Tällä kertaa meidän ei onneksi tarvinnut alkaa miettimään yöpymispaikkaa, sillä Jämsään ajoi helposti vajaassa tunnissa. Aikasta herätystähän se vain tiesi. Matka sujui hyvin ja Kuurakin oli koko näyttelypäivän todella rohkea, ainakin viime kertaan verrattuna. Näyttelyt pidettiin jäähallissa, joka minusta oli kyllä hyvä paikka, sillä siellä ei ollut ollenkaan liian kuuma missään vaiheessa ja tilaa oli oleskella niin näytteilleasettajilla kuin yleisölläkin. Tuomarina meillä oli tällä kertaa Ruotsalainen nainen, nimeltään Iréne Eek Magnusson. Näyttelyt olivat kyllä huimasti pienemmät, kuin Pirokin näyttelyt. Kissoja taisi olla vain vajaa 300 paikalla ja koko näyttelypäivä menikin vauhdilla. American Curleja ei ollut kuin kolme Sunnuntai päivänä. Kuura sai kutenkin taas hyvät arvostelut ja loppuarvosanaksi jäi EX1. Päästiin vielä tuomarin paras valintoihin, mutta jäätiin hyväksi kakkoseksi upealle Maine Coon urokselle. Tällä kertaa painittiin jo junnujen sarjassa ja vielä ensinäyttelytkin menevät junioreissa. Seuraavat näyttelyt onkin sitten Toivalassa 13.7 ja mekin päästään ensi kertaa kokeilemaan Euronäyttelyitä. Sen jälkeen ajateltiinkin pitää pieni tauko ja jatkaa sitten syksymällä niissä 'isojen' kissojen sarjoissa. 

Jämsässä kun meille jäi hyvin aikaa oleskella käytiin Kuurasta napsimassa parit studiokuvatkin. Kissa oli vähän turhankin rennolla päällä, sillä melkein kaikissa kuvissa se vain rötkötti ja pötkötti. Edes huiskalelut, rapistelut ja mitkään muutkaan äänet eivät neitiä näyttäneet erityisemmin kiinnostavan. Välissä koitettiin kissaa saada jaloilleenkin, mutta ei kauaa mennyt kun se taas vaan pötkötteli. Nyt täytyy vain odotella milloin kuvia pääsisi tilailemaan, jos nyt onnistuneita otoksia on ilmennyt. Saatiinhan me sentään seinälle taas yksi hieno violetti ruusuke, josta saa olla ylpeä!

Rennosti odotellaan omaa vuoroa

Arvioinnissa

Kes-Kis 15.6.2014

Excellent 1 -ja hyvin meni

Kun saavuttiin Jämsästä kotia, minun täytyi lähteä ajelemaan vielä kohti Karstulaa illasta, sillä olin luvannut tädilleni tulla avuksi viemään heidän varsaa klinikalle seuraavana päivänä. Niinkin ikävä tapaus kuin silmänpoisto oli kyseessä. Kaksi viikkoa takaperin Ella (Lovely Devil) oli lyönyt silmänsä jonnekkin ja silmän linssi oli mennyt halki. Kolmevuotiaan varsan silmää yritettiin pelastaa jo aikaisemmilla klinikkakäynneillä, jossa varsan omasta verestä tehtiin veriplasmavoide silmän parannuttamiseksi, sillä kyseessä oli syvä viilto. Kontrollikäynneillä silmä näytti vielä hyvältä ja näkökin oli silmässä pysynyt. Mutta haava oli kuitenkin sen verran syvä että lopulta vaihtoehtoina olivat joko silmän leikkaus näkökyvyn palautumiseksi/parantumiseksi tai silmänpoisto. Vaikka silmä olisi leikattu, lääkärit eivät voineet luvata sen silti parantuvan. Niimpä silmä päätettiin poistaa kokonaan. Ja plasma hoitokin lopetettiin viikkoa ennen silmän poistoa. Silmä muuttuikin jo päivässä hoidon lopettamisen jälkeen vaaleanharmaaksi ja näytti kuin sen tilalla olisi vain marmorikuula jossa on viilto. Kipeähän se varmasti oli ja kipulääkkeitähän sille jouduttiin syöttämään siihen asti kunnes se vietiin silmänpoistoon. Poisto meni hyvin ja varsa oli täysin normaali ja elinvoimainen operaation jälkeen. Nyt vaan toivotaan että arpi paranee hyvin ja ettei tulehduksia pääse syntymään. Tietenkään tälläistä ei toivoisi kellekkään, mutta mielestäni hatunnoston arvoinen suoritus tädilleni, joka ei vielä luovuttanut hevosen suhteen.

Tällä viikolla kävin vielä Killerin harjoitusraveissa autamassa tuttuani hevosten kanssa ja ensiviikosta käynkin varmaan ratsastamassa yhtä hänen hevostaan; Viiviä, joka olisi tarkoitus monte -lähtöön ilmoittaa tässä lyhyen ajan sisään. Kävin hänen luonaan vuosi takaperin todella usein hoitamassa ja liikuttamassa hevosia ja nyt kun sain itseäni jälleen niskasta kiinni, niin aion pyrkiä samaan tästä eteenpäin! En sitten pääse kirvellääkään koskaan hevosista eroon, minkäs teet... mutta "sen minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa" ja tämä kyllä pätee juuri tähän minun hevostouhuuni täysin. Enkä minä edes halua hevosista eroon. Kerran hurahdin raviurheiluun ja se ei into ei kyllä näytä kuolevan kovin hevillä! 

May Fly "Veeti"

Super Sweet "Viivi"