Tervetuloa syksy

Kesä meni todella nopeasti ja tuntuu, ettei kotona ehtinyt olla juuri yhtään. Tähän kesään on mahtunut paljon reissailua. On oltu festareilla, mökillä, kruisingeissa, raveissa ja erilaisissa tapahtumissa vähän väliä. Töitäkin piti keretä jossain välissä tekemään. Nyt on vasta ensimmäinen viikonloppu, kun tulee oltua ihan vain kotosalla, joten minäkin ehdin paremmin asettua tietokoneen ääreen. Toki olisi ollut mukavaa kirjoitella kesän tapahtumista ajantasalla, mutta jotenkin ei vain ole saanut aikaiseksi. 

Carstune kruisinkiin lähdössä

Ginin kanssa kruisingissa

Syksy on minulle yleensä sellaista aikaa, että yritän saada asiat 'tärkeysjärjestykseen' ja yritän olla niin sanotusti vähän parempi ihminen. Alan silloin paremmin miettimään mitä esimerkiksi syön ja miten kulutan energiaa. Syksyn tullessa tykkään käydä pidemmillä lenkeillä ilmojen viilentyessä ja haluan rahoittua iltaisin kynttilöiden ja telkkarin ääreen. Välillä mietin, että onkohan minusta tullut jo vanha?!

Kesän aikana olen käynyt säännöllisesti myös ratsastelemassa ravureilla. Voi miten siitä onkaan itselle hevoskuume syttynyt, kun vähän väliä käy myynti-ilmoituksia katselemassa! Hevosesta en kuitenkaan pysty hetkeen haaveilemaan, sillä minulla ei ole vielä vakituista työtä ja hakusessa olisi muutenkin tilavampi asunto jo tälle nykyiselle konkkaronkalle. Eli saan olla jo onnellinen tästä, että saan käydä harrastelemassa kaverin hevosilla.

Pääsääntöisesti "ratsuna" minulla on tominut lämminverinen tamma Viivi (Super Sweet) jolle ollaan ratastuksen avulla yritetty viritellä uutta intoa ravitouhuun. Kesän mittaan olen kyllä huomannut, että Viivistä on tullut pirtsakampi ainakin kotilenkeillä sekä hiiteillä. Raveihin vaan tuntuu niin huonosti pääsevän säännöllisesti mukaan, ellei hevosella ole hyvin pisteitä; pisteitä saa pärjäämällä. Ja niin sanotuista nappisarjoista karsitaan herkästi. Saa silti nähdä mitä syksy tuo tullessaan Viivin suhteen. Lisäksi ratsastustouhua järjestellään lämminveriselle ruunalle Veetille (May Fly), joka taas on melkoinen kuumakalle. Sille sitä yritetään lähinnä rauhoittavana keinona. Veetillä olen vasta kerran käynyt ratsastamassa ja ruuna reipas saattoi lenkin aikana ehkä ottaa vain muutaman hassun askeleen käyntiä. Asiaan saattoi vaikuttaa kuitenkin kaksiosainen rekka, joka kotiinpäin tultaessa ajoi takana! Siihen nähden meillä meni yllättävänkin hyvin. Veetillä olisi tarkoitus käydä taas ensi tiistaina ratsastelemassa.

Lenkin jälkeen maistuu melassivesi (Veeti)

Viivi lähdössä kesäraveihin

Omista elukoista päivitystä sen verran, että Kuuran Jämsän näyttelyn kuvat tulivat minulle postissa ja ne pääsivätkin heti kehystettyinä seinälle. Tästä huvista maksoin jopa 100e! Mutta kyllä ovat myös katsomisen arvoisia tuolla palkintojen vieressä. Kuuran ilmoitin Tuuriin 4.-5.10 (POH-KIS) kummallekkin päivälle ja tällä kertaa ollaankin sen kanssa jo isojen kissojen sarjassa. Olisin enemmän kuin onnellinen jos se edes toiselta päivältä saisi sertin, mutta sinnekkin on pitkä matka. Meidän kilpparikissalle Vernalle olisi myös suunnitelmissa varata leikkaus ja sirutusaika tälle syksylle. Sitten olisi kaikki kissat leikattuja ja itselläkin olisi hyvä mieli kun Vernakin saisi keskittyä vain kotikissan rooliin, eikä tarvitsisi turhaan naapuripitäjiltä kumppaneita öisin huudella.

15.6.-14 Jämsä (Kes-Kis) FI* Trollin Kuura

15.6.-14 Jämsä (Kes-Kis)

Alkukesän hulinoita

Pieni tovi taas vierähtänyt, kun en ole saanut aikaiseksi kirjoiteltua yhtikäs mitään! Mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan! Mistäs sitä sitten aloittaisikaan....??

Lomalle jäädessäni on ollut kaikenlaista pientä hommaa kotosalla ja menoa johonkin päin suomea (ainakin tähän päivään asti.) Mutta parempihan se niin on, sillä eikös sen niin juuri pidäkkin lomaillessa olla? Virallisesti lomani alkoi 9.6 mutta jäin jo edellisellä viikolla sairaslomalle, kun joku inhottavan sitkeä flunssapöpö pääsi minuun käsiksi.

Kesälomani aloitin kuitenkin mukavasti Popedan keikalla Saarijärvellä kyseisenä viikonloppuna ja menohan oli yhdellä sanalla kuvattuna loistava Kukonhiekassa. Lukuunottamatta illan mittaan sairaan kipeiksi tulleita jalkoja, kun piti sitten 'pakosti' laittaa korkokengät jalkaan ja vaihtokengätkin jätin tyhmänä autoon, eikä autolle enää päässyt takaisin, kun oli lipun ostanut keikalle. Liput olivat 18e, mielestäni ihan hyvä keikkahinta. Mutta harmittelin kyllä sitä, kun alueelta ei saanut tosiaan poistua syystä tai toisesta. Yöksi menin sitten serkulleni Uuraisille ja kotia Jyväskylään palauduin seuraavana päivänä. Onnistunut reissu takana, mitä nyt jalkoja hieman pakotti seuraavankin päivän!

Serkun kanssa Popedaan!

Viimeviikonloppu menikin sitten kissanäyttelyissä (15.6) kun oltiin Kuuran kanssa osallistuttu Jämsän (Kes-Kis) näyttelyihin. Tällä kertaa meidän ei onneksi tarvinnut alkaa miettimään yöpymispaikkaa, sillä Jämsään ajoi helposti vajaassa tunnissa. Aikasta herätystähän se vain tiesi. Matka sujui hyvin ja Kuurakin oli koko näyttelypäivän todella rohkea, ainakin viime kertaan verrattuna. Näyttelyt pidettiin jäähallissa, joka minusta oli kyllä hyvä paikka, sillä siellä ei ollut ollenkaan liian kuuma missään vaiheessa ja tilaa oli oleskella niin näytteilleasettajilla kuin yleisölläkin. Tuomarina meillä oli tällä kertaa Ruotsalainen nainen, nimeltään Iréne Eek Magnusson. Näyttelyt olivat kyllä huimasti pienemmät, kuin Pirokin näyttelyt. Kissoja taisi olla vain vajaa 300 paikalla ja koko näyttelypäivä menikin vauhdilla. American Curleja ei ollut kuin kolme Sunnuntai päivänä. Kuura sai kutenkin taas hyvät arvostelut ja loppuarvosanaksi jäi EX1. Päästiin vielä tuomarin paras valintoihin, mutta jäätiin hyväksi kakkoseksi upealle Maine Coon urokselle. Tällä kertaa painittiin jo junnujen sarjassa ja vielä ensinäyttelytkin menevät junioreissa. Seuraavat näyttelyt onkin sitten Toivalassa 13.7 ja mekin päästään ensi kertaa kokeilemaan Euronäyttelyitä. Sen jälkeen ajateltiinkin pitää pieni tauko ja jatkaa sitten syksymällä niissä 'isojen' kissojen sarjoissa. 

Jämsässä kun meille jäi hyvin aikaa oleskella käytiin Kuurasta napsimassa parit studiokuvatkin. Kissa oli vähän turhankin rennolla päällä, sillä melkein kaikissa kuvissa se vain rötkötti ja pötkötti. Edes huiskalelut, rapistelut ja mitkään muutkaan äänet eivät neitiä näyttäneet erityisemmin kiinnostavan. Välissä koitettiin kissaa saada jaloilleenkin, mutta ei kauaa mennyt kun se taas vaan pötkötteli. Nyt täytyy vain odotella milloin kuvia pääsisi tilailemaan, jos nyt onnistuneita otoksia on ilmennyt. Saatiinhan me sentään seinälle taas yksi hieno violetti ruusuke, josta saa olla ylpeä!

Rennosti odotellaan omaa vuoroa

Arvioinnissa

Kes-Kis 15.6.2014

Excellent 1 -ja hyvin meni

Kun saavuttiin Jämsästä kotia, minun täytyi lähteä ajelemaan vielä kohti Karstulaa illasta, sillä olin luvannut tädilleni tulla avuksi viemään heidän varsaa klinikalle seuraavana päivänä. Niinkin ikävä tapaus kuin silmänpoisto oli kyseessä. Kaksi viikkoa takaperin Ella (Lovely Devil) oli lyönyt silmänsä jonnekkin ja silmän linssi oli mennyt halki. Kolmevuotiaan varsan silmää yritettiin pelastaa jo aikaisemmilla klinikkakäynneillä, jossa varsan omasta verestä tehtiin veriplasmavoide silmän parannuttamiseksi, sillä kyseessä oli syvä viilto. Kontrollikäynneillä silmä näytti vielä hyvältä ja näkökin oli silmässä pysynyt. Mutta haava oli kuitenkin sen verran syvä että lopulta vaihtoehtoina olivat joko silmän leikkaus näkökyvyn palautumiseksi/parantumiseksi tai silmänpoisto. Vaikka silmä olisi leikattu, lääkärit eivät voineet luvata sen silti parantuvan. Niimpä silmä päätettiin poistaa kokonaan. Ja plasma hoitokin lopetettiin viikkoa ennen silmän poistoa. Silmä muuttuikin jo päivässä hoidon lopettamisen jälkeen vaaleanharmaaksi ja näytti kuin sen tilalla olisi vain marmorikuula jossa on viilto. Kipeähän se varmasti oli ja kipulääkkeitähän sille jouduttiin syöttämään siihen asti kunnes se vietiin silmänpoistoon. Poisto meni hyvin ja varsa oli täysin normaali ja elinvoimainen operaation jälkeen. Nyt vaan toivotaan että arpi paranee hyvin ja ettei tulehduksia pääse syntymään. Tietenkään tälläistä ei toivoisi kellekkään, mutta mielestäni hatunnoston arvoinen suoritus tädilleni, joka ei vielä luovuttanut hevosen suhteen.

Tällä viikolla kävin vielä Killerin harjoitusraveissa autamassa tuttuani hevosten kanssa ja ensiviikosta käynkin varmaan ratsastamassa yhtä hänen hevostaan; Viiviä, joka olisi tarkoitus monte -lähtöön ilmoittaa tässä lyhyen ajan sisään. Kävin hänen luonaan vuosi takaperin todella usein hoitamassa ja liikuttamassa hevosia ja nyt kun sain itseäni jälleen niskasta kiinni, niin aion pyrkiä samaan tästä eteenpäin! En sitten pääse kirvellääkään koskaan hevosista eroon, minkäs teet... mutta "sen minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa" ja tämä kyllä pätee juuri tähän minun hevostouhuuni täysin. Enkä minä edes halua hevosista eroon. Kerran hurahdin raviurheiluun ja se ei into ei kyllä näytä kuolevan kovin hevillä! 

May Fly "Veeti"

Super Sweet "Viivi"

Näyttelyt Tampere 10.5.2014 (Pirok)

Nyt se on sitten ohi! Meidän ihka ensimmäiset näyttelyt. Huh, oli se niin hurja ja mahtava kokemus, että kiusallakin aion jatkaa tästä vielä eteenpäin Kurren kanssa! Reippaan kymmenen tunnin päivä meni yllättävän vauhdikkaasti, vaikka olin varautunut, että aikaa saadaan tappaa siellä oikein olan takaa. Suurimmaksi osin epäilin poikaystäväni viihtyvyyttä, mutta kyllä täytyy sanoa että ilman hänen apuaan en olisi selvinnyt. Tekemistä oli periaatteessa koko ajan ja poikaystävänikin näytti viihtyvän ja jännittävän myös Kuuran arviointeja. Hän sentään osaa pysytellä rauhallisen tyynenä, toisin kuin minä!

Lähdimme Tampereelle päin ajelemaan jo perjantai iltana. Poikaystäväni sai firman auton lainaan Tampereen reissua varten, niin meidän ei tarvinnut ottaa huutosakin evoluutiota matka-ajoneuvoksi. Onneksi näin, niin matka oli ainakin puolet hiljaisempi, kuin jos evolla oltaisi lähdetty. Olin jo noin kuukautta aikasemmin sopinut, että paras ystäväni ottaisi Ginin hoitohauvakseen reissun ajaksi. Ja se kyllä pelasti meidän nahkamme, sillä me todella pääsimme lähtemään reissun päälle. Kaunis kiitos siis hänelle ja hänen poikaystävälleen!

Minun onnekseni perjantai oli vapaapäivä, niin pystyin hyvin vielä tarkistamaan oliko mukana kaikki tarpeellinen ja tarpeeton. Enhän kyllä varsinaisesti edes tiennyt mitä mukaan piti ottaa, mutta ihana tuttuni, joka on käynyt näyttelyitä läpi kertoi mitä kannattaa ottaa mukaan näyttelyyn. Ilman hänen neuvoja ja apuja, tuskin olisin selvinnyt lauantaista koskaan. Sillä valitettavasti hän itse ei päässyt paikan päälle Pirokiin. Myös Kuuran kasvattaja joutui perumaan tulonsa. Hänelläkin olisi ollut siellä kaksi kissaa esiteltävänä, mukaan lukien kuuran sisar! Tämän tietoiskun jälkeen pieni paniikki valtasi mieleni, kun tajusin että ei hemmetti, nythän me joudutaan oikeasti selviämään tästä reissusta poikaystäväni kanssa kaksistaan!

"Lähtekää vaan, mä jään kotia!"

Matkakassiin pakkailtiin siis häkkiin tarvittavat tavarat eli verhot, alusta, nukkumapesä, kattokappale, hiekkalaatikko (dyno) ja ruokakupit. Lisäksi otin mukaan tutun ja turvallisen hajuisen Kong -lelun ja huiskan. Lisäksi tietysti kissanhiekkaa ja ruokaa. Oman vesipullonkin varasin matkalle. Sitten Harjoja, silmähuuhteen, kynsisakset, vanuja ja kiiltosuihkeen, jonka olin aikaisemmin jo tilannut sieltä Petenkoiratarvikkeelta. Tietysti vielä rekisteripaperit/rokotustodistus ja vahvistuskirje oli pakattava kassiin. Nyt kissan tavarat siis oli ok. Perjantaina ehdin käydä vielä ostamassa käsidesin, paperia ja desifiointiainetta häkin puhdistukseen sekä juomakuppeja ja lautasia, sillä evääksi tein meille peltipizzaa.

Tampereella yövyimme poikaystäväni isän luona. Sinne päästyämme tajusin, että jätin kameran kotiin. Kyllä harmitti. Menimme sitten suht aikaisin nukkumaan, sillä seuraavana päivänä meidän täytyi olla messukeskuksessa jo puoli kahdeksalta. Enhän minä saanut nukuttua juuri mitään koko yönä, sillä jännitin niin kamalasti. Olipa pitkä yö! No, sitten kun kello soi vihdoin viimein, hyppäsin reippaasti ylös touhottamaan jotain omiani. Eipä yllättänyt taaskaan, minä kun olen hyvä tässä panikoinnissa. Aamukahvi kuitenkin rauhoitti mieleni hetkeksi. Ennenkuin lähdimme autolle, tarkistin vielä kissan kynnet ja leikkelin niitä vähän lyhyemmiksi. Ja valmista tuli. Olisihan se pitänyt silti arvata, että jotain unohtuu taas. Ruokakupit jäi keittiöön.. Onneksi niitä sai kuitenkin ostettua messukeskuksesta.

Kun päästiin paikanpäälle meidän täytyi mennä eläinlääkärin tarkastuksen läpi. Siinä jonottelimme hetken aikaa kunnes tuli meidän vuoro. Kaikki oli ok, ja päästin jatkamaan eteenpäin. Onneksi tultiin ajoissa sillä tunti eteenpäin eläinlääkärin jono oli pitkä ja ihmiset joutuivat todella odottamaan vuoroaan! Arvostelut alkoivat kello 10.00 ja siihen asti meillä oli aikaa etsiä oma paikamme ja tarkistaa näyttelyluetellosta oliko siellä oman kissan tiedot oikein ja oliko se varmasti oikeassa kilpailuluokassa. Hmh, yllätys minun tuurilla Kuura oli väärässä luokassa! Siinä sitten sähellettiin jokin aika kun löydettiin oman häkin paikka ja sisustettiin se Kurrelle sopivaksi. Sen jälkeen säntäsin sihteeristöön korjaamaan luokkavirhettä. Kuura oli laitettu nuorten luokkaan, vaikka kuului pentuihin. No nyt oli kaikki kunnossa. Paitsi mihis se meidän tuomari majoittuu pöytänsä kanssa? Siinä sitten sitä selviteltiin ja meidän tuurilla tuomari oli täysin eripuolella hallia kuin me. Arvostelujen alettua poikaystäväni kävi tarkkailemassa milloin meidän vuoro tulisi. Meitä ennen oli kuitenkin monta kissaa (hyvä niin, sillä en olisi varmaan muuten osannut esitellä Kuuraa). Ensimmäisenä oli Exoticeja ja Persialaisia kissoja ja sitten vasta tuli Amerikan Curlit, joista me oltiin sitten Kuuran kanssa ensimmäiset. Kyseisellä tuomarilla ei ollut kuin kaksi curlia meidän lisäksi. Muutenkaan koko näyttelyssä ei hirveästi curleja ollut. Tästä kyllä huomaa, että rotu ei ole vielä hirveän tunnettu.

Kuura oli kovin pelokas, kun odotettiin omaa vuoroa. Se vaan maukui, yritti kiivetä karkuun mutta välillä kutenkin rauhoittui. En tiedä kyllä kumpi pelkäsi enemmän, minä vai kissa! Meidän vuoron tultua laskin kissan tuomarin pöydälle ja sanoin assistentille (tuomarin avustajalle,) että mulle saa sitten kertoa mitä tässä oikein tapahtuu, tuomari kun oli Itlialainen. Hyvin kyllä olisin ymmärtänyt ilman assarin tulkintaakin! Sen huomasin että tuomari oli kovin mielissään Kuurasta. Mitään moitteita ei tullut, päin vastoin kehuja sateli ja minä olin yhtä hymyä. "Erinomainen vartalo, uskomattomat korvat, kauniit silmät..jne.) Minä kun tavoittelin arvosanaa hyvä (H) tai oikein hyvä (OH.) Me saatiin kuitenkin erinomainen 1 (EX1) eli parhain arvosana, minkä pentu tai nuori voi saada! Lisäksi tuomari valitsi kuuran Tuomarin Paras -valintoihin! En edes tajunnut tilannetta. Huhhuh, kun sen sisäistin. Jos emme olisi päässeet tähän valintaan, kisapäivämme olisi ollut käytännössä ohi. Olisin kyllä ollut jo tuohonkin enemmän kuin tyytyväinen!

Tuomari Alessandro Ghibaudo

Tuomarin Paras -valinnoissa kisaavat siis kaikki kissarodut jotka kuuluvat kategoriaan II. Kuuran lisäksi pentuihin oli valittu yksi Maine Coon ja yksi Norjalainen Metsäkissa. Tunnettiin kyllä olomme hieman erilaisiksi siinä kahden pitkäkarvaisen ja isokorvaisen kissan vieressä. Tuomari tutki kaikki kolme kissaa uudestaan ja sitten venytimme kissat näyttely asentoon (Kuura ei kyllä siinä kauaa suostunut olemaan.) Sitten tuomari kertoi perustelunsa valintaan kuka voittaisi TP:n. Minä en kyllä sitä kuunnellut yhtään, kun keskityin vaan kissan pitelemiseen. Sitten se valinta tuli ja herran jumala sehän osoitti meitä! Siinä sitten Maine Coonin omistaja onnitteli meitä ja minä en taaskaan ollut tajunnut että mehän voitettiin. Olin niin onnesta soikeana, että lähdin kävelemään väärään suuntaankin..Kysyin siinä sitten assarilta että "niin mitähän tässä nyt sitten tapahtuu," assari sitten kertoi että päästään loppufinaaliin (Paneeliin) kisaamaan päivän parhaasta pennusta, jonne tulee toistenkin tuomareiden TP kissat kisaamaan. Paneelissa oli kymmenen pentua. Oli Maine Coonia, Norjalaista Metsäkissaa, Siperian kissaa, jne. Ja siellä joukossa meidän pieni lyhytkarva kippurakorva <3 Paneelissa tuomarin avustajat eli ne assistentit esittelevät finaaliin päässeet kissat kaikille tuomareille (joita oli 17.) Seuraavaksi kaikki tuomarit kävivät läpi pennut ja antoivat äänensä suosikilleen. Äänten laskettua ääniä oli saanut viisi kissaa. Äänen saaneet vielä jäivät paneeliin, tippuneet vietiin omistajilleen. Kuura oli vielä siinä viiden parhaan joukossa! Siinä vaiheessa minua alkoi ihan itkettää, mutta sain pidäteltyä itseäni. Jännitys oli niin suuri. Kuura oli saanut kolmen muun kissan kanssa yhden äänen eli oltiin näiden kolmen pennun kanssa jaettu periaatteessa kolmas sija. Paneelin voitti todella upea Maine Coon! Mutta kyllä täytyy sanoa, että ei kyllä paremmin olisi voinut Kuuran ura alkaa. Palkinnoksi saatiin kaksi komeaa ruusuketta muistuttamaan meitä hienosta saavutuksesta. Ja koti matka oli kyllä yhtä hymyä. Matka meni nopeasti, kun siinä vain vielä kävi lävitse tapahtunutta ja sylissä nukkui todella väsynyt, mutta onnellinen pikkukissa <3

Kuurankukka pesässään

Väsynyt pienokainen

Ruusukkeita!

Matkamuistoksi lähti mukaan rekisterikirjan kannet

Jee!

Kotona on hyvä köllötellä Vernan vieressä

Näyttelyyn valmistautuminen

Me sitten päästiin, kuin päästiinkin Kuuran kanssa Pirokin näyttelyihin 10.5 (Tampereelle.)
Nythän se jännitys vasta alkoikin, kun tajusi että joutuu oikeasti lähtemään reissun päälle. Ihmettelin kun vahvistuskirjettä ei ollut kuulunut, vaikka joka päivä viime viikolla postin selasin ja tarkkaan. Sitten satuin käymään sähköpostissa ja sinnehän se näyttelyyn menon vahvistus oli saapunut! Ja se oli sieltä tulostettava. Minun tuurilla arvasinkin että en saisi tuomariksi suomalaista vaan meilleppä napsahti ulkomaalainen Alessandro Ghibaudo, joka varmaankin on italialainen?? Hui kamala miten jännittää! Enhän minä osaa edes puhua englantia, ainakaan hyvin. Mutta ymmärtääkseni näyttelyissä on assistentti tuomarin apuna, joka sitten tarvittaessa tulkkaa. Minullehan joutuu varmasti tulkkaamaan! Siitä ei ole epäilystäkään.

vahvari

Tänään kävin sitten ostamassa Lemmikkikeskuksesta näyttelyihin mukaan pari metalli ruokakuppia, leluhuiskan ja kulmavessan. En ole varma sopiiko pieni kulmavessa edes häkkiin, joten otan varmuuden vuoksi tyhjän dynon mukaan, koska se nyt ainakin mahtuu hiekkalaatikoksi. Toki se vaikuttaa kyllä kamalan pieneltä, mutta niitähän ne näyttelyissä laatikoina useimmiten käyttää. Tänään sitten pesinkin tuon katin ja yllätyksekseni pesu meni paremmin kuin odotin. Paljon paremmin kuin viime kerralla, vaikka siitäkin on jo aikaa. Föönin huutaminen oli kyllä silti pikkukissalle liikaa. Mutta suht hyvin sain sen kuivatuksi loppujen lopuksi. Nyt sitten odotellaan lauantaihin ja perjantaina kohti Tamperetta! Toivotaan, että Kuura ei hirveästi stressaantuisi meidän näyttelypäivästä. Kovasti olen sitä kyllä kuljettanut mukanani ja vieraiden ihmisten käsiin antanut, jotta tottuisi käsittelyyn. Mutta ainahan se on eri tilanne silti paikan päällä. Saas nähdä miten meidän käy!

Pesun jälkeen pitää vielä vähän pestä ;)

Karhujärven Laavu

Päätettiin sitten yhdessä viime sunnuntaina poikaystäväni, kaverini ja hänen poikaystävänsä kanssa lähteä käymään laavulla grillailemassa ja nauttimassa luonnon rauhasta. Idea oli tuulesta temmattu, mutta siinä meni mukavasti melkeinpä koko päivä. En edes itse tiennyt, että tässä meidän asutuksen lähellä olisi noin kiva paikka käydä rauhoittumassa!
Sovittiin sitten puhelimessa, että tavataan S-Marketin pihassa ja lähdettäisiin siitä sitten ajelemaan peräkanaan ampumamajalle, josta lähtisi kävelyreitti laavulle. Matkaa kävellen laavulle oli noin kolmisen kilometriä suuntaansa ja matkan varrella oli mukavasti luontopolkua, hiekkateitä sekä umpi metsää. Olin onnessani, sillä vihdoin pystyin pitämään koiraa irti koko matkan laavulle ja takaisin. Ja Gini nautti niin paljon! Mikäs omistajan tekee sen onnellisemmaksi, kun näkee miten riemuissaan koira on vapaudestaan!

Hepuleissön

Kun päästiin laavulle asti ja Ginin ensimmäinen pahin hepuli oli ohi, malttoi sekin pariksi sekunniksi asettua aloilleen (eli ruokailun ajaksi.) Laavu oli mukavasti järven rannassa ja rantavedessä polski muutama iso rupikonna. Pakkohan niistäkin oli sitten kuvia ottaa! Kun olin aikani sammakoita ihmetellyt, jouduttiin alkaa keräämään metsästä puita nuotiota varten, koska laavulta polttopuut olivat loppuneet. Saatiinhan me aikaiseksi sitten jonkin näköinen nuotio, joka ei onneksi ihan sekunnissa kärventynyt. Siinä sitten jokunen tovi istuttiin ja nautittiin grilliherkuista ennenkuin lähettiin takaisinpäin talsimaan. Meidän onneksemme sää kruunasi vielä kaiken, kun aurinko paistoi koko päivän! Siltikin, kun minä olen mukana, katastrofeilta ei voida välttyä. Hukkasin nimittäin niinkin ison tavaran kuin Ginin flexin.. Edes takaisinpäin kävellessä flexi ei tullut vastaan. Olen kyllä tässä mestari! Sillä myös kameran linssinsuoja näki viimeisen päivänsä, enkä löytänyt sitäkään! Mutta se ei silti lannistanut minua sillä oli niin mukava reissu, ettei parempaa olisi voinut ollakkaan.

Ettei vaan keltään putois mitään sapuskaa?

Konna :)

Grillimaisteri

AAA kesänlapsi mä ooon, AAA villi luonteeni ooon..

retkijäbä

Pienten perhe :')

Vauhdikas Pääsiäisviikko

Tällä viikolla on sattunut ja tapahtunut kauheasti kaikkea. Olen saanut jopa ostettua itselleni uusia vaatteita sekä meikkejä! Unohtamatta kuitenkaan eläinten syömisiä. Olen myös lenkkeillessäni onnistunut pudottamaan lompakkopuhelimeni ja löytämään sen ulkomaalaiselta mieheltä monen mutkan ja sattuman kautta. Onnistuin myös aiheuttamaan pelkoa ja hämmennystä kyseisen puhelinseikkailun avulla poikaystävälleni sekä sukulaisille. Lisäksi olen käynyt yöllisellä ajelulla Karstulassa ja tullut saman yön aikana takaisin Jyväskylään, se oli viimeöinen kuskinkeikka. Nyt vain suunnilleen pidän kaksin käsin sängyn laidasta kiinni ja yritän pysytellä paikoillani, vaikka kotiuduin töistä vasta kello 22:00!! Mikä rauhallinen pääsiäisviikko?

Alkuviikko lähti käyntiin lähinnä sillä, että käväisin hakemassa Biltemasta niittipyssyn, jolla saatiin asennettua kissoille parvekeverkko. Vihdoin ja viimein! Heti kun verkkoa asenneltiin kissat tajusivat, että kohta ne pääsisivät raikkaaseen ilmaan ja kauhea mouruaminen kuuluikin koko asennuksen ajan oven takaa. Heti meidän mustan kissan, Mistyn täytyi testata verkon pitävyys ja se kovasti taituroi menemään verkon laidalla.

Misty tarkastaa verkkoa :D

Kuura taituroi

Kolmen kopla. Misty, Verna, Kuura.

Ginin kanssa lenkkeily on onnistunut todella hyvin, nyt kun sain hommattua koiralle vielä hyvät valjaat. Nämä valjaat toimivat hyvin autoillessakin, kun hommattiin koiralle oma turvavyö autoon. Ylimääräinen vetäminen loppui kuin seinään ja koira on lenkillä todella rauhallinen näissä valjaissa. Valjaat ostin edelliseltä Tuurin reissulta viidellätoista eurolla ja ne taisivat olla Trixien valjaat. Lisäksi olen alkanut lisäämään koiran ruokaan lohiöljyä, mikä tekee hyvää iholle ja turkille, muutenkin se on plussaa koiran hyvinvoinnille. Lohiöljyä olen yrittänyt kissoillekkin syöttää, mutta en yhtä hyvällä menestyksellä kuin Ginille. Käväsin myös ostamassa kunnon ruokasäkin CarniLovea Ginille Mustista & Mirristä, eipähän lopu ihan heti kesken. Lisäksi otin samalla Kuuralle Applawsin kuivaruokaa ja Royal Caninin pussiruokia, jospa raaka liha maistuisi niiden avulla paremmin. Tässä siis ruokapäivityksiä.

Valjaat edestä

Valjaat sivusta

Liha/kasvis/nappula sekoitus + lohiöljy. Ja kyllä maistuu.

Kuuran ruokaa

Kaupunkiin eksyessäni tarkoitukseni oli ostaa ripsiväri, hiusväri(t) ja kengät, mutta sittenhän mukaan huomaamattomasti tarttui vähän muutakin. Löysin Vero Modasta ohuet tummat stretch farkut jotka päätyivät sitten matkaani. Lisäksi löysin pari paitaa HenkkaMaukalta ja Seppälästä. Halppis kivat kengät bongasin myös H&M:ltä. Eli sinne se palkka taisikin mennä taas sitten, seuraavaa odotellessa..
Hiusvärejä ostin pari, koska tarkoitukseni oli tehdä tummiin hiuksiini vaaleampia raitoja. Lopputulos oli kaaos.. ja nyt näytän lähinnä riikinkukolta. Raidoitukseni saattoi jäädä hieman päälaelle, voi olla että joudun korjaamaan tilanteen piakkoin ja testaamaan uudestaan, että kehtaisi ihmistenilmoilla näyttäytyä :)

Vähän kesäpaitaa, tuosta.

Ohuen ohut farkkupaita.

Kesätennarit <3

Kohtalon värit..

Pientä raitaa ehkä havaittavissa?

Pääsiäisviikon matkustelu taittui kivasti, kun saatiin Evo taas ajoon! (Mitsubishi Lancer Evolution 7)