Aamulla kun heräsin, pistin samantien kahvipannun porisemaan. En ollut saanut nukuttua kunnolla edellisenä yönä. Kai sitten jollain tapaa aina jännitän näyttelyitä ja vahdin herätyskelloa läpi yön.. Yhtään ei mukamas väsyttänyt aamulla, sillä kellon soidessa nousin salamana ylös, mikä ei ole tapaistani. Aamukahvin jälkeen tarkistin vielä Kuuran kynnet, että olivat tarpeeksi lyhyet, sekä korvat, että näyttivät puhtailta. Kuljetuskopan esiin ottaessani Kurre tajusi, että ollaan lähdössä. Ensin vähän juostiin karkuun, mutta kuitenkin koppaan laittaessa jäi se sinne ihan tyytyväisenä makoilemaan.
Kopasta puheen ollen, olen harkinnut ostavani toisenlaista kuljetuskoppaa, sillä nykyinen on todella avoin ja siitä näkee ehkäpä vähän liikaakin läpi. Tämä aiheuttaa matkapahoinvointia kissalle ja se huomattiin edellisellä näyttelyreissulla, kun kissa oli oksennellut ympäri koppaa ja surukseni pyöri vielä itsenä siihen. Toinen vaihtoeho olisi tietysti ostaa kuljetuskopan päällinen, joita jotkut tekevät käsin tilaustyönä erikokoisille kopeille. Pimeässä kopassa kissa on rauhallisempi, eikä stressaannu yhtä herkästi ympärillä olevasta hälinästä. Tällä kertaa kopan pimentäjänä sai toimia ihan normaali pyyhe.
Koirakin lähti hoitoon näyttelypäivän ajaksi poikaystäväni kaverille, suuri kiitos hänelle! Eipähän Ginin tarvinnut pitkää päivää yksin kotona viettää. Vaikka Gini kotona osaa nätisti yksin ollakkin nykyään, olisi päivä ollut sille aivan liian pitkä.
Eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen oli aika etsiä hyvä häkkipaikka ja laittaa verhot häkkiin paikalleen. Noin tunnin päästä klo 9.30 alkoi arvostelut. Kuuran tuomarina oli saksalainen Angelika Kneifel. Kuuran vuoro oli kolmantena tuomarin pöydällä. Ajattelin, että se on taas liian tuhdissa kunnossa, sillä edellinen kissa ennen Kurrea oli todella pieni, sievä ja siro. En odottanut mitenkään hyvää vastaanottoa. Tuomarilla oli vielä suomalainen tuomarioppilas. Oppilaan mielestä Kuura oli liian iso. Tässä vaiheessa ajattelin, että toivo on menetty, mutta Angelika kehui sen kuntoa. Sanoi, että ei ole lihava, vaan lihaksikas, hyväkuntoinen kissa. Yllätyksekseni hän piti kovasti Kuurasta. Sanoi että on hyvin rento ja hyväluonteinen. Oikein curlimainen kissa. Tulokseksi tuli excellent 1, CAP -serti ja viimeisen sertin saatuaan Kuurasta tuli vihdoin PREMIER!! Lisäksi Angelika pyysi meidät tuomarin paras valintoihin! Oisiko päivä voinut paremmin alkaakkaan?
Siinä hyvien tulosten saatua käytiin poikaystävän kanssa välikahveilla arvostelun jälkeen. Muutama kaverikin tuli näyttelyissä käymään. Ei kuitenkaan kauaa mennyt, kun tuomarin assistentti tuli pyytämään meidät etukäteen TP -valintoihin. Valinnoissa oli Kuura sekä Ragdoll. En edes tajunnut kunnolla kun tuomari valitsi Kuuran voittajaksi. Olin aika hämmentynyt. Mutta tajutessani olin niin onnesta soikeana.
Paneelissa (finaalissa) kastraattinaaraissa oli neljä kissaa. Ragdoll, Maine Coon, pitkäkarva Curl ja meidän lyhytkarva Curl. Ajattelin ettei Kuura pysyisi venytys asennossa yhtään, sillä se oli jännittänyt niin kovasti aamulla ja vaikeuksia oli tässä asennossa pysyä tuomarin paras valinnoissakin. Ihme kyllä se näytti yllättävän hyvältä toisten joukossa ja antoi venyttää itsensä. Voittajaksi valittiin Maine Coon kahdella äänellä. Mutta sai Kuurakin äänen voittajaksi yhdeltä tuomarilta neljästä. Eli taas jaettu kakkonen. Olen niin ylpeä!! Todella hyvä päivä, kotiin tullessa olin taas yhtä hymyä.
Seuraava näyttelymme taitaa olla Helsingin messukeskuksella PetExpon yhteydessä 11.4. näillä suunnitelmilla. Mutta sitä ennen olen lupautunut Kuuran kanssa esittelynäyttelyyn Jyväskylän Pavilijongille eläinmessuille 21.3. sekä Mustiin & Mirriin esittelyyn 7.3. Jyväskylän Seppälän myymälään. Menoa on niin paljon ettei perässä pysy. Ihanaa kuitenkin, että saa esitellä ihmisille tätä upeaa rotua! Ja toivonkin, että sille tulisi suosiota ja kiinnostusta sitä myöten paljon enemmän.
